Pitkästä aikaa olen ähertänyt vaippojen kimpussa. Hilppa sai lopultakin tarpeeksi isot perusyövaippahousut, joiden lahkeet ovat Jaegerin merinoa ja haarakiilat Zitron Loftia. Aika paksut pankerot nämä ovat mutta merinon pehmeys vähän kompensoi sitä haittaa. Tauotta (kameraa kohti) liikkuvan mallin kuvaaminen olikin sitten oma lukunsa, vasta marmorikuulat pysäyttivät hetkeksi sohvan viereen.



Sisävaippasysteemejä olen yrittänyt tuoreelle serkkupojalle suunnitella, lähinnä äitiyspakkauksen kuoren kanssa sopivia helppoja juttuja kierrätysmateriaaleista. Toistaiseksi valmiina ovat nämä viisi taittovaippaa. Imuna on vanhaa froteepyyhettä ja pinta flanellilakanaa, valmiiksi taitettuna yhteensä neljä kerrosta froteeta ja kuusi flanellia. Eiköhän tuo pikkuvauvalle riitä? Kuvasta unohtui suorakaiteen malliset niin ikään tylsän valkoiset lisäimut, tein niitäkin viisi kappaletta jämäpaloista siltä varalta ettei näistä taittovaipoista ole pelkästään mihinkään.



Vielä lopuksi Hilpan kootut metkut, osa 382. Ihmettelin taas pyykkikoneen käynnistyttyä pientä kilkatusta, sivuäänet ovat kuitenkin niin tavallisia etten pysäyttänyt ohjelmaa. Yleisin metelin syy on lego tai muu pesunkestävä tuote. Ihana piparmintun tuoksu lehahti rummusta kun ohjelma oli pyörinyt loppuun ja kallisarvoisen Lempäälästä asti raahatun jalkojenkuorintavoidepurkkini pohjalla pyöri enää muutama eksynyt hiekansiru. En tiennytkään että 1-vuotias osaa avata kierrekannen eikä yllättäen kuitenkaan sulkea sitä. No nyt tiedän senkin. Aion silti vastedeskin käyttää surutta lapsityövoimaa pesukoneen täyttämisessä.



Hurjan hyvä liima muuten tuossa purkin etiketissä, 60 asteen puuvillapesu eikä mitään irtoamisen aikeita!