Olen alkanut havitella jonkunlaisia vapaalankahuovutettuja paneeliverhon tapaisia tai ehkä vain tummien paneeliverhojen päälle kiinnitettäviä kapeita suikaleita. Aiemmat kokeiluni rajoittuvat yhteen kertaan kolme vuotta sitten, jolloin käärin vanhaan pellavasekoitevauvalakanaan hahtuvaa ja sain aikaan klimpin. Taisi mennä lakanakin pilalle kun kuidut imeytyivät käsin kudottuun kankaaseen... No, nyt on pettymys sulateltu ja luulisin jo käsittäväni että kankaan tulee olla tiivis. Kokeilin tällä kertaa uudehkolla puuvillalakanalla, tummanvihreällä Huopasella (joka neulepintana huopuu minulla aina ruman näköiseksi) ja Kestovaippakaupan vaaleanvihreällä merinolla. Pesu 40 asteen puuvillaohjelmalla ja jatkorökitys kuivausrummussa. Kalaverkkohan siitä tuli mutta nyt voisin jo uskaltautua verhokokeiluihin, villalankoja kun on useampi kilo varastossa kasvivärjäyksiä varten. Ei haittaa jos ensimmäinen epäonnistuu...




Vielä on pakko näyttää mitä tapahtui selkäni takana yhtenä aamuna, neulatyyny oli nähtävästi unohtunut ruokapöydälle. Mulla hyvin harvoin on vaikeuksia torua lapsia mutta tämä oli liian viaton, puuhasteli hartaana kieli keskellä suuta. Peräännyin kammarin puolelle nauramaan.





Pistelläänhän niitä neilikoitakin appelsiineihin.