Meillä eivät pihapajut ole vielä kissoilla asti mutta ihmettä ollaan seurailtu sisältä käsin. Vanha pajukori kävi pari viikkoa sitten määräaikaiskylvyssä ja kas kummaa, omenoille kasvoi pehmusteita.

 

 

 

 

Pajukori on mummun tekemä ja jo kymmenisen vuotta palvellut. Valitettavasti en itse osaa.

Hulinaviikolla katselin kaapista pienenpieniä piristyskäsitöitä, hurautuksia, pientä ehostusta josta tulee hyvä mieli.

 

 

Hilpan housuissa oli löpölahkeet aina jalan alla, siispä tilalle resorit ja housuista tuli heti suosikit. Ruskea loppui kesken ja kääntöpuolella on siksi valkoista. Päätin ettei haittaa kun pöksyosa on yksivärinen.

 

 

Välillä askarreltiin maitopurkinpohjista tytöille kasvatusastiat, Hilpan omassa kasvaa jo herneenversoja ja Elman purkkiin käydään etsimässä kohta kukansiemeniä.

 

 

 

Eilen illalla leipien kypsymistä odotellessa pistin vielä poikasen lempiyökkäristä reikäisiksi käyneet terät poikki ja vaihdoin tilalle resorit, saatiin samalla puvulle jatkoaikaa pituussuunnassa. Tähän kuosiin en taida kyllästyä ikinä.

 

 

Leipäprojekti alkaa viimein olla hyvällä mallilla. Olen pari viikkoa hapattanut omaa juurta (tiedän että niitä saa valmiina mutta teki mieli kokeilla...). Mummon asiantuntevalla avustuksella paistoin viime viikolla ensimmäiset omat ruisrevityt ja nyt rohkenin kokeilla ihanaa jyväleipää. Olen tähän asti luullut ruisleivän tekoa jotenkin työlääksi. Että pitää ihmisen olla ennakkoluuloinen! Ainut miinus tässä tuoreessa rukiissa on ne kuuluisat laksatiiviset vaikutukset. Ei sovi yötyöläisen ruuaksi.