Lainasin viime syksynä mummulta värttinän, joka seisoi pari viikkoa hyllyssä ja lopulta palautin sen ihan koskematta. Mitäs minä värttinällä kun kerran omistan rukin! Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja tänään nappasin taas tuon kapineen mukaani mummun "käsityölainaamosta" samalla kun palautin sukkapuikkoja (kätevää kun ei tarvitse ostaa mitään omaksi ;). Karstasin pikaisesti pari hahtuvaa suomenlammasta, joukossa on myös vähän punaisia sukanpäättelylankoja. Yllätys oli kyllä suunnaton, turhaan olen tähän asti värttinää kammonnut. Hauskaa, eikä edes niin hidasta hommaa kuin kuvittelin. Tämähän on oiva piha- tai matkakäsityö. Jotenkin on hirmuisen viehättävää tehdä lankaa näin yksinkertaisesti, ilman mitään "konetta". Taisin taas hurahtaa, pitäisiköhän hankkia ikioma värttinä...

676228.jpg