Mummo jätti muutaman itse kijailemansa tyynyliinan ja olen miettiny pääni puhki mitä niille tekisin, visioin monenlaisia tilkkuverhoja mutta kaikki päättyi aina siihen etten uskaltanutkaan kajota saksineni näihin perintökalleuksiin. Löysin ne taas tänään vintiltä ja päätin että jahkailu saa riittää. Eikä tarvinnut tehdä mitään peruuttamatonta.



Ei ne reunat kyllä luonnossa näin rumasti rimpuile... Tuli muuten ihanat mummolan tuoksut kun silitin näitä, melkein kuului mankelin lonksutus ja kärpäsen surina.