Liian pieni hartiahuiviksi, liian piikikäs kaulahuiviksi, liian sininen ja liian rasvainen. Siinä ne tärkeimmät. Muutenhan se olisi ihan hillitty perushuivi aaltopitsikuviolla.

 

 

150g itse värjättyä ja kehrättyä mohair-alpakkasekoitusta 3mm puikoilla. Lojui melkein kaksi vuotta käaityökorin täytteenä. Nyt mietin uhraisinko hänet tieteen edestä ja huovuttaisin pesukoneessa, voisi tulla nukenpeitto tai jotain muuta yllättävää. En oikein keksi muutakaan käyttökohdetta. Mietintäaikaa onneksi on kun pesukonekin on (taas) rikki.

 

 

 

 

Sain mummulta synttärilahjaksi Victoria Brownin kirjan Huovutus ja Huopatyöt, Elma selaili opusta ja tahtoo nyt huovuttaa. Sain sentään lykättyä aikeita huomiseen. Prinsessat ovat olleet vauhdissa kuluneen viikon kun kirpparilta löytyi kauan etsityt kopisevat (kopina oli tällä kertaa ainut kriteeri) juhlakengät, vanhat englantilaiset kolmella eurolla.

 

 

Itselleni ostin tänään kahvikupin ja polvisukat.

 

 

 

Kiitokset Marille tunnustuksesta, se lämmittää mieltä vaikka jätän taas kurjasti jatkamatta ja hipsin pehkuihin.