Tilasin maailmalta vähän päällystettäviä nappeja ja pienen työkalun jonka käyttämiseen ei löytynyt hakemallakaan minkäänlaisia ohjeita. Jännäsin onneksi turhaan, helppoahan se on. Otin puuhailusta vähän kuvia siltä varalta että konsti unohtuu tai joku kanssaihmisistä sattuu painiskelemaan saman pelon kanssa.

 

Nappien koko on tässä 7/8 tuumaa ja leikkaamani kankaanpalat halkaisijaltaan 4cm.

 

 

Harsinlangan avulla kangas on helppo kiristää ja kohdistaa päällikappaleen ympärille.

 

 

Kohdistuksen jälkeen nappi painetaan kuva edellä työkalun isomman osasen sisälle ja toivotaan ettei kangas luistele (harvaan kudottu, ohut siilikangas  mielellään luisteli) ja kuva pysyy keskellä nappia.

 

 

Harsinlankojen katkaisun jälkeen napin kanta asetetaan äskeisen asetelman kanneksi.

 

 

Ja painetaan työkalun pienemmällä osalla kanta mahdollisimman tasaisesti paikoilleen. Taas toivotaan ankarasti ettei kangas liiku.

 

 

Työkalun pohjasta painamalla valmis nappi pullahtaa esille. Parhaiten tuntuu toimivan ohut ja tasainen, tiukkaan kudottu peruspuuvilla. Maatuskakangas käyttäytyi esimerkillisesti, siilit tahtoivat juoksennella aluksi omille teilleen.

 

 

Napit loppuivat melkein liian pian, tämähän on kivaa!

 

 

Leikkikirja vuodelta 1959 (sisältää ohjeita mm. kujeiluun!) ja lentäjämallinen kypärälakki kirpparilta.

 

 

 

Elma osti synttäripäivänä saadulla, ensimmäisellä omalla rahallaan ponchon. Pienemmät ovatkin melkein petipotilaita, Hilppa potee korvaa ja vauva hampaita.