Elman villamekosesta jäi ikävästi  vähän alettu keltainen isovelikerä, jonka ajattelin pistää saman tien pois päiväjärjestyksestä. Jaoin kerän kahtia ja koukutin pylväitä tasona niin pitkään kuin tuota riitti. Eilen siivottiin pitkästä aikaa nappisalkkua ja löydettiin sopivasti pylväitten välistä sujahtavat kantanapit.

 

 

 

 

 

Tuli melkein paremmat kuin odotin. Elma sijaisti perjantaina sokerileipuria ja hemmotteli meitä blogilastuilla. Nämä on muuten jotain ihan muuta kuin tavan kauralastut. Nam!