Viikko on ollut huisketta ja hulinaa mutta kahtena päivänä olen saanut hyvinkin kompensoivia lähetyksiä. Iso karstalevy täydellisen väristä vuoristolampaitten villaa Juulilta.

 

 

Ja maailman paras ystävänpäivälahja, paidallinen Alfaa! Jostain syystä kaikki lahjan osaset olivat viimesen päälle ihania, majava kortissa ja langat sievässä korissa. Ihan kuin antaja olisi hajulla mieltymyksistäni... Ensi vuonna on muuten 25. ystävänpäivämme, pitäisköhän tuota juhlistaa jollain kässäekskursiolla? Kiitos (taas kerran) Jaana!

Innostuin piirtämään taannoin kaavoja omasta lompsastani ja rohkenin antaa heti ensimmäisen version lahjaksi, viimeistelyssä on vielä parantamisen varaa mutta pöytäliinana elämäntyönsä tehneestä kankaasta tykkään kamalasti. Seuraavaan vähän vähemmän tukikankaita niin viimeinenkin sauma juoksee suorempaan!

 

 

 

 

 

En totisesti ole nypertäjätyyppiä mutta tämä oli jotenkin addiktoivaa. Hauskaa ystävänpäivän iltaa kaikille, painun tästä maistelemaan kotiystävien leipomia pullia.