Posti toi alkuviikolla mielenkiintoista kehrättävää Mäntsälästä. Maitoa. Ihan olematonta, kuten mummo asian ilmaisi. Helpompaa kehrättävää kuin silkki vaikka onkin liukasta ja niin pehmeää ettei kehräämätön kuitu tunnu ollenkaan. Värjäyksen nimi on Vilja, oi vilja. Ajattelin haastaa itseni värjäämään tälle lähiaikoina kertauskaveriksi villaa samalla viljateemalla. Jos uskallan.



Muut eilisen puuhat olivatkin arkisempaa siivous- ja saunasavottaa. Yhden housunpolven sentään sain vahvistettua. Vauvan uusinta huvia on jyskyttää vatsallaan maaten polvia lattiaan joten näitä riittää. Paikkakankaaksi pääsi markka-aikana ostettu ja seitsemän vuotta aktiivisesti käytetty maripaita. Sopivasti haalistunut.



Tytöt innostuivat korttiaskartelusta. Hilppa touhusi sormiväreillä ja Elma painoi kuvia syksyn lehdillä.